Moi! Terveisiä Helsingistä. Sergei loi ilmeisesti viime viikon blogitekstillään periaatteen, että edellisessä postauksessa esitelty bändin jäsen kirjoittaa seuraavan viikon epistolan. Eli bändimme ulkoapäin tarkasteltava identiteetti on siis tämän viikon osalta vastuullani. Selvä!
Viikko sujui musiikkimme kehityksen kannalta toiveikkaissa merkeissä. Sergein päästä sikiää toinen toistaan lupaavampia teoksia. Sergein musiikillinen estetiikka, tuo neitseellinen ja herkkä kohtu, alkaa muotoutua varsin miellyttävään suuntaan bändimme haastavimman puberteetti-iän keskellä. Musiikkimme ja sen luomisprosessi on dynaamista ja virkistävää.
Huomenna tiistaina esiinnymme Sergein kanssa kahdestaan Club Libertessä ja soitamme tunnettuja klassikoita vuosien varrelta. Erinäisten outojen sattumusten kautta päädyimme A) palaamaan surkeaksi tyngäksi jääneeltä keikkatauoltamme, ja B) esiintymään Libertessä akustishenkisesti kahdestaan kitara-Rhodes-laulu-laulu-kokoonpanolla. Luvassa siis virkeää vaihtelua edellisiltä keikoilta tutuksi tulleeseen tärykalvoja koettelevaan rock-musiikkiin! Tervetuloa.
Kuten edellä mainittiin, blogikirjoittelumme luonnollisen jatkumon kannalta on oleellista, että kirjoitan lopuksi jostain toisesta bändin jäsenestämme. Päädyin kitaristiimme Sampo Sundströmiin, koska Sampon omin sanoin "se tuntu hyvält".
Sampo on kotoisin Mäntsälästä. Tuo suhteellisen tuntematon kunta on meille syntyperäisille järvenpääläisille synkkää periferiaa, mutta ko. sympaattisen takapajulan kadut (lue: metsät) ovat olleet Sampolle elintärkeää kasvumiljöötä. Emme olisi tässä ilman kaikkea sitä, mitä Sampo on kotikunnassaan kokenut. Kiitos Mäntsälä ja predestinaatio-oppi 1991-2012.Sampo on täynnää uskoa, toivoa ja rakkautta. Tämä sympaattinen veijari ammentaa arjen jaksamisensa yhteisöllisyydestä, toiminnasta, muodista, juustoisista fuusiolickeistä ja läheisistään, erityisesti tyttöystävästään Eveliinasta. Ylitsevuotavasta taiteellisuudesta juurensa juontava hajamielisyys mainitaan usein kritiikkinä Sampoa kohtaan, mutta voin puhtaalla omatunnolla kumota tämän epämiellyttävän stereotypian: Sampoa yhteistyökykyisempää ja ammattitaitoisempaa muusikkoa on valehtelematta todella vaikea löytää. H&M:n alelaarista hankittujen kaulaliinojen ja usein vilahtelevan paljaan pinnan alla piilee sydämellinen ja rakastava persoona; Sampo haluaa vilpitöntä hyvää koko maailmalle.
Kitaristina Sampo on aivan omaa luokkaansa. Maanisiksi äityvillä kitarasooloillaan hän onnistuu kerta toisensa jälkeen tuottamaan taidetta, jonka intensiteetti ja virtuositeetti ovat vertaansa vailla. Kun Sampo hurmiossaan päätyy soittamaan sooloaan niskan takana, itse paholainen puhuu tämän rakkauden lähettilään sormien kautta. Kaikki musiikki, mihin Sampo koskee, muuttuu kullaksi. Rakkaan kitaristimme sointumaailma on kadehdittavan tyylikästä ja uraauurtavaa. Tässä on mies, jonka kanssa minulla on suunnaton kunnia tehdä töitä.
Ensi viikkoon! Sampon sanoin, "ui juma nähää siel".
-JP
WOW!!
VastaaPoista