maanantai 26. marraskuuta 2012

Ui juma!



 Olipa mukava lukea Juhon kirjoittamaa tekstiä viime viikolla. Se kertoi siis minusta. Mutta samalla tämä tarkoitti sitä, että on minun vuoroni esitellä verbaalisia kykyjäni tällä viikolla. Olen valehtelematta jännittänyt tätä päivää jo pidemmän aikaa. Kirjoittaminen ei ole koskaan ollut se "vahvin alani" - kysykää vaikka äidiltäni..

Kulunut viikko oli jälleen hedelmällinen ja saimme aikaan paljon. Uusien kappaleiden säveltämisen ja sovittamisen lisäksi kerkesimme pohtia vähän bändimme ulkoasua. Tapasimme graafikon, jonka kanssa suunnittelemme bändillemme oman logon! Muutakin jännää ja uutta on tulossa, joten kannattaa olla kuulolla!

Seuraavaksi olisi vuorossa jälleen jo tutun kaavan mukaisesti jonkun yhtyeemme jäsenen esittely. Valintani osuu bändimme rumpaliin Oskari "Tsosku tai Dzosku (kirjoitusasusta taistellaan vielä)" Järviseen. Tsosku on kotoisin Espoon sinisestä viidakosta mutta löysi tiensä muutama kuukausi sitten Kallion luovaan ympäristöön. Hän on luotettavin ja varmin rumpali, kenen kanssa minun on ollut ilo soittaa. Kaiken tämän lisäksi Tsoskulla on uskomattomat korvat. Hän ottaa kantaa ja vaikuttaa bändimme harmoniamaailmaan todella paljon.

Tsosku pitää myös usein huolen siitä, että treenimme ovat hyvät ja aktiiviset. Koulutuksensa tällaiseen toimintaan hän sai Kaartin soittokunnan "sissipataljoonasta" vuonna 2011.






Tsosku armeijassa...


 Mutta nyt kerron teille Oskarista asioita, joita et mitä luultavammin ennen tiennyt. Rumpalimme oli alunperin sellisti. Kuitenkin puberteetin iskiessä vasten karvoja, tupeeratut tukat ja lateksihousut veivät sankarimme mukanaan. Tsosku alkoi kuunnella Totoa, jolloin sello ja Bachin preludit saivat jäädä. Kasari kaikujen jälkeen tie vei savikiekkojen maailmaan. Poika alkoi kuunnella jazzia. Oskari opiskelikin ennen metropolia opintojaan Sibeilus Akatemian Nuoriso-osastolla. Rumpalimme sydän sykkii niin Mel Lewikselle kuin John Bonhamille ja tämä tekee hänestä äärimäisen monipuolisen ja taitavan soittajan. 



Mmmm komia<33



Nyt on saatu tämän viikon jutustelut päätökseen. Kiitos ja hyvää viikkoa kaikille erittäin tasapuolisesti :)

Nähää siel!

P.S.

Neidit: Tsosku on sinkku!


Sampo Severi Sebastian Sundström







maanantai 19. marraskuuta 2012

TÄRKEIDEN ASIOIDEN ÄÄRELLÄ

Moi! Terveisiä Helsingistä. Sergei loi ilmeisesti viime viikon blogitekstillään periaatteen, että edellisessä postauksessa esitelty bändin jäsen kirjoittaa seuraavan viikon epistolan. Eli bändimme ulkoapäin tarkasteltava identiteetti on siis tämän viikon osalta vastuullani. Selvä!
    
Viikko sujui musiikkimme kehityksen kannalta toiveikkaissa merkeissä. Sergein päästä sikiää toinen toistaan lupaavampia teoksia. Sergein musiikillinen estetiikka, tuo neitseellinen ja herkkä kohtu, alkaa muotoutua varsin miellyttävään suuntaan bändimme haastavimman puberteetti-iän keskellä. Musiikkimme ja sen luomisprosessi on dynaamista ja virkistävää.

Huomenna tiistaina esiinnymme Sergein kanssa kahdestaan Club Libertessä ja soitamme tunnettuja klassikoita vuosien varrelta. Erinäisten outojen sattumusten kautta päädyimme A) palaamaan surkeaksi tyngäksi jääneeltä keikkatauoltamme, ja B) esiintymään Libertessä akustishenkisesti kahdestaan kitara-Rhodes-laulu-laulu-kokoonpanolla. Luvassa siis virkeää vaihtelua edellisiltä keikoilta tutuksi tulleeseen tärykalvoja koettelevaan rock-musiikkiin! Tervetuloa.

Kuten edellä mainittiin, blogikirjoittelumme luonnollisen jatkumon kannalta on oleellista, että kirjoitan lopuksi jostain toisesta bändin jäsenestämme. Päädyin kitaristiimme Sampo Sundströmiin, koska Sampon omin sanoin "se tuntu hyvält".

Sampo on kotoisin Mäntsälästä. Tuo suhteellisen tuntematon kunta on meille syntyperäisille järvenpääläisille synkkää periferiaa, mutta ko. sympaattisen takapajulan kadut (lue: metsät) ovat olleet Sampolle elintärkeää kasvumiljöötä. Emme olisi tässä ilman kaikkea sitä, mitä Sampo on kotikunnassaan kokenut. Kiitos Mäntsälä ja predestinaatio-oppi 1991-2012.

Sampo on täynnää uskoa, toivoa ja rakkautta. Tämä sympaattinen veijari ammentaa arjen jaksamisensa yhteisöllisyydestä, toiminnasta, muodista, juustoisista fuusiolickeistä ja läheisistään, erityisesti tyttöystävästään Eveliinasta. Ylitsevuotavasta taiteellisuudesta juurensa juontava hajamielisyys mainitaan usein kritiikkinä Sampoa kohtaan, mutta voin puhtaalla omatunnolla kumota tämän epämiellyttävän stereotypian: Sampoa yhteistyökykyisempää ja ammattitaitoisempaa muusikkoa on valehtelematta todella vaikea löytää. H&M:n alelaarista hankittujen kaulaliinojen ja usein vilahtelevan paljaan pinnan alla piilee sydämellinen ja rakastava persoona; Sampo haluaa vilpitöntä hyvää koko maailmalle.

Kitaristina Sampo on aivan omaa luokkaansa. Maanisiksi äityvillä kitarasooloillaan hän onnistuu kerta toisensa jälkeen tuottamaan taidetta, jonka intensiteetti ja virtuositeetti ovat vertaansa vailla. Kun Sampo hurmiossaan päätyy soittamaan sooloaan niskan takana, itse paholainen puhuu tämän rakkauden lähettilään sormien kautta. Kaikki musiikki, mihin Sampo koskee, muuttuu kullaksi. Rakkaan kitaristimme sointumaailma on kadehdittavan tyylikästä ja uraauurtavaa. Tässä on mies, jonka kanssa minulla on suunnaton kunnia tehdä töitä.

Ensi viikkoon! Sampon sanoin, "ui juma nähää siel".

-JP

maanantai 12. marraskuuta 2012

SE ENSIMMÄINEN

Tervetuloa!

Olet nyt Bye Mandun uudella blogisivustolla! Tästä päivästä eteenpäin, uusi ja kiiltävä blogimme tulee täyttymään superhienoista kuvista, kuvauksista ja stooreista, jotka käsittelevät Bye Mandun elämää kulissien takana! Yksityiskohtaiseen blogiimme ilmestyy uusia päivityksiä aina maanantaisin! :)

Ja tässä vähän tilannepäivitystä: Hyvinkin onnistuneen Close Encounters keikan jälkeen päätimme Bye Mandun kanssa siirtyä ansaitulle biisinkirjoituskaudelle. Kappaleita on alkanut syntyä tiuhaan tahtiin ja ensimmäisten uusien biisien treenaussessiot pidettiin viime perjantaina! Uusien kappaleiden soittaminen on todella virkistävää ja motivoivaa puuhaa ja sivutuotteena syntyvä tuore soundi tekee hyvää sekä korville, että mielelle.


Nyt kerron teille Juhosta.

Bye Mandun lumoava kosketinsoittaja Juho on taipuvainen asumaan kaukana vilinästä.  Muutettuaan Järvenpäästä Helsinkiin, hän hyödynsi kauaskantoista logiikkaansa ja sijoitti majapaikkansa kotoisaan Kontulaan, tuohon rauhan tyyssijaan! 



Valinta oli kaikin puolin erinomainen, sillä saunomisesta pitävän miekkosen taloyhtiön katolla sijaitseva saunatila avaa ikkunansa Helsingin metsättömälle sektorille ja takaa Juholle täydellisen keskiviikkosaunan lauteineen päivineen!  

Bye Mandun älykkö kykenee ratkaisemaan rubikin kuution alle viidessä minuutissa ja kieltäytyy soittamasta harmonisesti epäloogisia sointukiertoja. Post-rock ja Gangsta rap ovat Juholle elintärkeitä elämän suoloja. Massiivisista kompeista suurta  mielihyvää ammetava mies elää taianomaisessa suhteessa Sigur Rosiin ja saattaa herkistyä Coldplayn mietteliäistä rakkauslauluista. Myös räjähtävän musiikillisen innostumisen mahdollisuus on suuri.
                                     



                       Bye Mandun kosketinsoitinguru Juho "Hezuz" Peltonen


   
                     Hezuksen käsi Bye Mandun treeneistä viime perjantailta.


Tässä oli tämän maanantain anti. Palataan asiaan taas ensi viikolla! 

-Sergei